Kasvukivut

Halusin luoda tänne oman sivunsa nimeltä kasvukivut. Uskovan elämään kuuluu haasteitakin. En halua antaa yksipuolista kuvaa ja väittää, että elämä Jeesuksen seuraajana on aina pelkkää glitteriä, söpöjä tarroja ja vaaleanpunaisia tusseja. Kun luen Raamatusta kertomuksia uskossa vahvoista henkilöistä, heidän elämänsä näyttäytyy pikemminkin kaikkena muuna: jatkuvana kamppailuna. Uskossa kasvamiseen liittyy usein kasvukipuja, kun Jumala hioo meistä pois pimeitä kohtia, jotka eivät sovi hänen tavoitekuvaansa hänen valaessaan varsin keskeneräisistä savimöykyistä kauniita astioita. ”Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!” Matt. 7:13-14

Joskus Raamatun sana ei vain avaudu. Ajoittain voi tuntua, ettei lukemastaan ymmärrä mitään. Joskus rukous kuihtuu huulille. Toisinaan taas kaikki voi tuntua kuin unelta, kaukaiselta asialta. Kaiken epävarmuuden keskellä voi lopulta alkaa kyseenalaistamaan uskoaankin: miksi uskoni ei riitä, miksen saa nauttia Hengen hedelmästä?

Joskus uskonelämä muistuttaa kuivunutta, kuollutta kasvia.

Joskus uskoon liittyy kasvukipuja ja kamppailuja. Mutta onneksi kaiken keskellä saamme luottaa kaikkivaltiaaseen Jumalaan. Room. 8:31: ”Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?” Hän johdattaa meitä, saamme luottaa häneen, tarrautua hänen sanaansa. Kun vain jatkamme kapealla tiellä kulkemista ja Kristus kalliolle rakentamista, kaikki järjestyy. Jumala on luvannut niin, eikä yksikään hänen lupauksistaan jää täyttymättä.

Kuollutkin kasvi voi herätä eloon Jumalan käsissä. Hän ei ole tarkoittanut, että joudumme alati taivaltamaan erämaassa ilman vettä. Hän tahtoo kastella kuivuneita kasveja sanansa vedellä. Sana, rukous, ylistys… Kun menemme Jumalan luo pyytämään elävää vettä, hän virvoittaa.

Muista, että olen sanonut sinulle: ”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.”

Joos. 1:9

Silti elämä uskossa ei ole mikään pikalippu muita helpompaan elämään. Itseasiassa elämä uskovana on päivittäistä kamppailua. Mitä vastaan oikein kamppailemme? Vastaus on yksinkertainen: taistelemme syntiä vastaan (esim. Hepr. 12). Syntiä, joka turmelee kaiken kauniin, minkä Jumala suunnitteli ihanaksi. Jumala haluaa kulkea kanssamme elämämme jokaisena päivänä. Vain hän on virtalähde, josta saa väkevää voimaa jaksaa. Jos joskus koitan pinnistellä ilman Jumalaa, huomaan meneväni hyvin pian päin puuta. Synti koittaa vetää meitä jatkuvasti kauemmaksi Jumalasta. Meidän on taisteltava sitä vastaan. ”Pitäkää mielenne valppaana ja valvokaa. Teidän vastustajanne Saatana kulkee ympäriinsä kuin ärjyvä leijona ja etsii, kenet voisi niellä.” 1. Pietarin kirje 5:8

Emme voi omavoimaisesti voitokkaasti saada niskalenkkiä synnistä – lisäksi yksin tapahtuva pyristely uuvuttaa lopulta kenet tahansa. Emmekä usein edes näe itsessämme niitä kaikkein syvimpiä syntejä! Kuinka voisimme voittaa synnit, joita emme edes huomaa itsessämme olevan? Vertaillessamme muihin saatamme antaa itsellemme kohtuullisen hyvät pisteet: jos esimerkiksi vertailen itseäni paatuneeseen rikolliseen, saatan pitää itseäni lähes hyvänä ihmisenä. Mutta Jumala ei näe asiaa näin. Hän näkee ne sydämen kätketyimmätkin synnit. Hän näkee sen valtavan ylpeyden ja itsekeskeisyyden, joka on minulla nenäni edessä niin valtava norsu, etten edes huomaa sitä. Me tarvitsemme Jumalaa osoittamaan syntimme, jotta myös osaisimme antaa ne Jumalan poishiottavaksi. Raamatun sana toimii tähän erinomaisena kompassina, sillä sieltä löytyy Jumalan tahto, totuus.

Emme itse voi pestä itseämme synnistä puhtaaksi, emme edes tehokkaimmalla saippualla. Vain Kristuksen veri voi vihmoa sydämemme puhtaaksi. Jumala on luvannut antaa poikansa kautta pyytäville kaikki synnit anteeksi. Armossa on hyvä levähtää! ❤️ Voimme aina kääntyä Jumalan puoleen, heikoimmallakin hetkellä. Saamme antaa kivisydämemme hänelle, jotta hän voi muovata siitä rakastavan lihasydämen. Rukouksessa saamme voimaantua hänen sylissään, huutaa Herralta apua ahdistustenkin keskeltä. Saamme laulaen ylistää heiveröiselläkin äänellä, jättää kaikki murheet Jeesukselle. Voimme luovuttaa oman ikeemme hänen kannettavakseen ja ottaa omille harteillemme Jeesuksen ikeen, joka on kevyt ja helppo kantaa.

Jumala taistelee kanssamme syntiä vastaan. Mieleeni tulee Joosuan kirja, jossa Jumalaan luottava kansa kulkee voitosta voittoon. Jumala ei muutu, joten saamme luottaa edelleen siihen, että hänen seurassaan kuljemme voittosaattueessa. Kuinka monen monta kertaa Raamatusta löytyvät sanat: älä pelkää! Kun pidämme katseen Kristuksessa, vapaudumme synnin orjuudesta. Kun vietämme aikaa Jumalan rakastavassa läsnäolossa, Jumala pääsee tekemään työtään meissä ja muovaamaan meistä haluamanlaisiaan mestariteoksia.

Elämä uskovana ei ole menolippu maallisessa mielessä helppoon ja menestyksekkääseen elämään. Se voi olla sitäkin: menestyskin voi olla Jumalan lahja. Mutta synnin turmelemassa maailmassa uskovat ovat toisinaan ahtaalla. Näen mielessäni vaikeuksien keskellä nöyränä rukoilevan Daavidin, tuskassa huutavan Simsonin, runnellun Jobin, vainotun Paavalin, lapsensa kuolemaa katselleen Marian sekä pilkatun Jeesuksen, joka valitsi ratsukseen vaatimattoman aasin. Elämä uskossa on nöyrää taivallusta Jumalaan turvaten, ei maailman puoleen kääntyen. Ja ehkä juuri siksi heikkoudessa todella piilee autuus. ”Mutta hän on vastannut minulle: ”Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.” Sen tähden ylpeilen mieluimmin heikkoudestani, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima.” 2. Kor. 6-10

Uskovan elämä on kamppailua. Kamppailua lihaa ja syntiä vastaan, kamppailua tämän maailman vetoa ja sen unettavaa vaikutusta vastaan. Meidän tulee pysyä valveilla, hereillä. Miten se sitten tapahtuu? Jumala on luvannut olla turvapaikkamme. Kun saavumme hänen luokseen, hän täyttää sielumme ilahduttavalla, lohduttavalla vedellään.

Siksi se, mitä meidän tulee tehdä onkin seuraava: meidän on arjessamme annettava aikaa Jumalalle. Me saamme lähestyä elävää Jumalaa rukoillen, turvautua häneen. Meillä on hänen väkevä sanansa, jonka lukeminen rukoillen elvyttää paremmin kuin mikään maallinen viihde. Uskovien yhteys on tärkeää, seurakunnassa saamme jakaa toisillemme tulta. Usein Jumala puhuu sydämen hiljaisuudessa – ei siis kannata täyttää jokaista hetkeään arjessa erilaisilla medioilla, vaan antaa aikaa myös hiljaisuudelle. Jumala synnyttää uskoa, emme me itse, mutta suhde Jumalaan on vastavuoroista. Bonhoefferin sanoin: we must be ready to allow ourselves to be interrupted by God.

Jos maallinen sumu alkaa täyttää pääsi, pysähdy. Pidä katseesi maalissa, Kristuksessa. Maallisen elämän näennäinen upeus saattaa houkuttaa, mutta Jumalamme on jotain paljon ihanampaa: kääntämällä kasvot häntä kohden saamme täyttyä hänestä virtaavasta voimasta! Hän ravitsee sielua ja siunaa hengen hedelmillä. Vaikeudet eivät välttämättä katoa elämästä, mutta kun on Jumalan puolella, saa häneltä voimaa kestää mitä tahansa.

Egyprin prinssi – elokuvan soundtrack on upea. Kappale Deliver us (suomeksi Siis johdata) puhuttelee syvästi. Aina kun elämä tuntuu raskaalta puurtamiselta, tämä kappale alkaa soimaan mielessäni. Se muistuttaa, että mekin olemme ikään kuin vielä tässä maailmassa matkalla, emme vielä perillä kotona. Maallisen vaelluksemme ajan olemme vasta tekemässä taivalta kohti meille luvattua maata. Jeesuksen omia odottaa ihmeellisen ihana taivaan valtakunta. ”Ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.” Ilm. 21:4

Oma vinkkini on, että aina kun on erityisen väsynyt, kannattaa Jumalan seurassa virvoittumiselle, Raamatun lukemiselle sekä rukoilulle resursoida entistä enemmän aikaa. Elämän hullunmyllyn keskellä Jumalaan uskovat saavat häneltä lahjana syvän rauhan, luottamuksen, voiman ja toivon. Rakenna elämäsi Kristuksen varaan, älä hiekalle: kalliolle rakennettu talo kestää kovienkin myrskyjen keskellä ❤️