Rukous

Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.

1 Piet 5:7

Rukous – sitä kutsutaan myös uskovan hengitykseksi. Rukous on sydämen puhetta Jumalalle. Rukous on jotain muuta kuin pelkkiä ohimeneviä ajatuksia: ajatukset muuttuvat rukoukseksi, kun suuntaamme ne Jumalalle, kun puhumme hänelle. Rukoilla voi hiljaa mielessään tai ääneen, laulaen, yhteen ääneen tai vaikka Jeesuksen antaman ”Isä meidän” sanoin. Itse tykkään rukoilla ääneen. Se tuntuu helpommalta, kun ei tarvitse yrittää pitää ajatuksia kasassa. Ääneen rukoilu auttaa keskittymään siihen hetkeen Jumalan kanssa. Toki arjen tiimellyksessä tulee Isän kanssa juteltua myös äänettömästi, hiljaa mielessä.

Aiemmin en oikein tiennyt, miten Jumalan kanssa voisi viettää aikaa. Luulin hänen olevan piilossa ja vaiti. Ja on totta, että elämässä saattaa olla kausia, jolloin hän pyytääkin meitä odottamaan kärsivällisesti. Mutta aina hän kuulee. Rukouksessa saamme tuoda asioitamme Jumalalle, antaa itsemme ja toinen toisemme hänen hoidettavakseen. Jumala ottaa rukouksemme vastaan. Jeesus on luvannut ottaa meidän ikeemme kannettavakseen. Jumala voi myös vastata rukoukseen: ”sydämen hiljaisuudessa Jumala puhuu”.

On tärkeää viettää aikaa Jumalan kanssa päivittäin. Ei velvollisuudesta, ei paineita ottaen. Usko ei saisi muuttua erilaisten uskonnollisten tehtävien suorittamiseksi (=uskonto kahlitsee, Jeesus vapauttaa). Velvollisuuskeskeiseen uskontoon väsyy ajan myötä. Mutta kun heikkona tulee Jumalan luokse: hän virvoittaa! Hetki Jumalan kanssa muuttuukin voimavaraksi. Rukoilkaa lakkaamatta – sanotaan Raamatussa. Rukoilla voi ääneen omassa huoneessa, antaen kunnolla aikaa Jumalalle. Mutta me voimme todella rukoilla jatkuvasti, arjen lomassa! Huokaista ajatuksia Jumalalle työmatkalla, ylistää hänen luomistekojaan iltalenkillä metsässä, pyytää häneltä voimia arjen kiireissä. Ei ole niin kaukaista kolkkaa, etteikö Jumala sieltä kuulisi.

Älkää mistään murehtiko, vaan kaikessa saattakaa pyyntönne rukouksella ja anomisella kiitoksen kanssa Jumalalle tiettäväksi.

Fil. 4:6

Raamattu ja rukous – siinäpä vasta henkeä virvoittava hetki arjen keskellä. Rukoushetkeen voi yhdistää Jumalan sanan lukemisen. Sanan äärellä on elvyttävää viipyillä. Raamatussa etenkin Psalmeista löytyy monenlaisia rukouksia erilaisiin tilanteisiin. Niistä löytyy monia samaistuttavia laulelmia, jos omat sanat ovat ehtyneet. Kannattaa kokeilla Psalmien ääneen lukua ja harjoitella rukousta vaikka niin! 🙂

”Minä rakastan Herraa. Hän kuulee minua, hän kuulee hartaan pyyntöni.” Ps. 116:1

”Minä huudan avukseni Herraa, ja hän vastaaminulle pyhältä vuoreltaan.” Ps. 3:4

”Mutta minun onneni on olla lähellä Jumalaa, minä turvaan Herraan, Jumalaani, ja kerron kaikista hänen teoistaan.” Ps. 73:28

”Toivokaa ja iloitkaa, ahdingossa olkaa kestäviä, rukoilkaa hellittämättä.” Room. 12:12

”Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä.” Luuk. 6:28

Rukous voi olla ylistystä ja riemuisaa kiitoslaulua. Se voi olla masentuneen itkua. Rukous voi olla hiljaisuutta. Se on yksinkertaisimmillaan kommunikointia ihmeellisen Jumalan kanssa. Jos haluat opiskella, millaista Jumalan mielenmukainen rukoileminen voi muun muassa olla, kannattaa lukea Raamattua: sieltä löytyy monenlaisia kertomuksia Jumalaa rukoilleista ihmisistä, jotka saivat rukouksesta viisautta ja voimaa. Luukkaan evankeliumin 11. luvusta löytyy muun muassa kohta, jossa Jeesus opettaa opetuslapsiaan rukoilemaan. Raamatussa kehoitetaan rukoilemaan hengessä ja totuudessa. Rukoile siis Jumalaa, jonka todella löydät Raamatusta, älä oma keksimääsi toivekuvaa Jumalasta. Etsi totuutta Jumalan sanasta, rukoile Isää antamaan sinulle Pyhää Henkeä.

”Jeesus vastasi: »Usko minua, nainen: tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa. Te kumarratte sellaista, mitä ette tunne, mutta me kumarramme häntä, jonka tunnemme, sillä pelastaja nousee juutalaisten keskuudesta. Tulee aika – ja se on jo nyt – jolloin kaikki oikeat rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa. Sellaisia rukoilijoita Isä tahtoo. Jumala on henki, ja siksi niiden, jotka häntä rukoilevat, tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.” Joh. 4:21-24

Me tarvitsemme rukousta ja aikaa Jumalan kanssa. Jos emme henkilökohtaisesti vietä kahdenkeskistä aikaa Jumalan kanssa, usko saattaa kuivahtaa. Niin kuin kasvi, joka kuivuu ilman vettä! Jotta pysymme elävinä kasveina (Raamatun sanoin oksina Kristuksen viinipuussa), täytyy meidän huolehtia siitä, että Jumala saa kastella uskoamme elävällä vedellään. Meidän tulee valvoa, että lampuissamme on öljyä viisaiden morsiusneitojen tavoin. Me emme itse voi täyttää lamppujamme öljyllä, vaikka kuinka suorittaisimme hengellisiä rutiineja. Vain Jumala voi täyttää lamppumme ja hän tekee niin, kun astumme hänen kasvojensa eteen ❤️

Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.

Markus 14:38