Raamattu työskentely

Tälle sivulle kokoan joitain huomioita, jotka ovat auttaneet minua Raamattua lukiessa. Nämä ovat toki vain omia kokemuksiani, joten voi olla, että kaikki näistä vinkeistä ei toimi sinulla. Tärkeintä on, että löydät oman tapasi innostua sanan tutkimisesta.

Jeesus vertaa Jumalan sanaa leipään: kuinka monta päivää pärjäisit syömättä? Et kovin montaa. Hengellinen elämä vaatii myös säännöllistä ravintoa. Hengellistä elämää voi myös verrata kasviin: jos sitä ei muista kastella, se kuivuu. Vaarana on, että kasvi kuivahtaa niin paljon, että se kuolee! Hengellinen kuolema on tila, jota kannattaa varoa. Yksin Jumala voi kastella uskon elämäämme. Kun luemme sanaa tai rukoilemme, Jumala kastelee, hoitaa, kylvää ja muokkaa. Karsii rikkaruohoja, istuttaa uutta. Raamattu on meidän hengellisen elämämme leipää ja siksi sen säännöllistä nauttimista ei kannata laiminlyödä.

Yksinkertaisuus sekä rukous: Oikeasti Raamatun lukeminen ei ole monimutkaista. Sen kun vain tarttuu kirjaan ja alkaa lukemaan! Raamattua lukiessa kannattaa rukoilla. Ihmiset ovat kirjoittaneet nämä kirjat vuosituhansia sitten, mutta koko paketin toimittajana on toiminut Pyhä Henki. Hengeltä kannattaa rukoilla ymmärrystä ja viisautta, toimittaja itse osaa neuvoa, mitä hän on tarkoittanut. Itse olen ottanut tavaksi rukoilla näin: ”Taivaallinen Isä, anna henkesi muokata sydäntäni niin, että se olisi kuin hyvä maa, johon sanan siemen jää itämään ja tuottaa runsaan sadon.”

Kokonaisuudet: Miten aloittaisit lukemaan Täällä pohjantähden alla-kirjasarjan? Luultavasti ensimmäisellä lukukerralla aloittaisit ensimmäisestä kirjasta ja etenisit loppua kohden. Raamattukin on kirjasarja, kokoelma kirjoja. Siksi sitä kannattaa lukea kokonaisuuksina, kirja kirjalta. Raamattu on jaettu jakeisiin ja lukuihin vasta paljon myöhemmin: koeta olla välittämättä niistä liikaa. Ensialkuun on hyvä saada käsitys kokonaisuudesta: siksi voin lämpimästi suositella kaikille läpilukua. Kun käsitys tapahtumien kulusta on muodostunut, voi toki lukea kirjoja myös toisin. Voi valita yhden kirjan ja lukea sen hätiköimättä. Makustella lauseita, tutustua taustoihin, tehdä muistiinpanoja ja viipyillä etsien kirjan sanomaa. Raamattu on elämämme tärkein kirja, miksei siis opiskella sitä, mitä Jumala haluaa sen kautta meille sanoa?

Raamattu selittää itse itseään: Ihmisen ei ole lupa lisätä Jumalan sanaan omia lisäyksiä, eikä leikata kohtia pois. Mutta silti Raamatussa todella on jakeita, jotka eivät pidä paikkaansa! Esimerkiksi Jobin ystävien pitkät puheenvuorot, Jumala itse Jobin kirjan lopussa tuomitsee heidän valheensa. Hyvä muistisääntö onkin seuraava: anna Raamatun selittää itse itseään. Jos Raamattu itse sanoo, ettei jokin pidä paikkaansa, silloin se ei pidä. Kirjat tulee ymmärtää kokonaisuuksina, ei irroittaa jakeita viitekehyksistään. Vanhaa testamenttia tulee lukea Uuteen testamenttiin peilaten ja toisinkin päin. Esimerkkinä Uudessa Testamentissa kerrotaan Jeesuksen olleen kertakaikkinen uhri ja täten eläinuhrit kuuluvat vanhaan liittoon, joka väistyy uuden liiton tieltä. Siksi meidän ei enää tarvitse noudattaa Vanhan Testamentin uhrisäädöksiä. Mutta emme voi itse päättää, mitä haluamme ottaa, mitä jättää. Raamatun pitää antaa itse selittää itseään.

Bible journaling: Myönnän, alkuun olin vähän skeptinen mitä tulee Raamatun lukemisen ja askartelun yhdistämiseen. Mutta nyt olen jo vähän hurahtanut! Toisilla Bible journaling vie keskittymistä itse lukemisesta pois: tällöin siihen ei toki kannata kuluttaa aikaa. Mutta itse olen niin nopea lukija, että Bible journaling juuri sopivasti hidastaa tahtia. Tarroja liimaillessa ja korostuksia väritellessä pysähdyn jäsentelmään lukemaani. Pienillä tarroilla olen merkinnyt osuvia jakeita, alleviivaukset tähdentävät puhuttelemaan jääneitä kohtia. Muistikirjaan olen kirjannut kohtia eri teemoista, joskus piirtelen sivujen reunaan. Minulle Bible journaling on tuonut Raamatun lukuun antoisan ulottuvuuden, joka auttaa minua syventymään sanaan omalla tavallani.

Raamatun kirjoitustyyli: Raamatun tyylilaji poikkeaa paljon nykykirjallisuudesta, mihin useimmat meistä ovat tottuneet. Näissä tuhansia vuosia vanhoissa teksteissä kirjoitusasu on usein melko pelkistettyä, kuvailematonta ja nopeatempoista. Mutta se imaisee mukaansa, kun tosiaan lukee sanaa Hengen kanssa, uskoen ja luottaen lukemaansa. Minulla taisi mennä pari sataa sivua kirjoitustyyliin tottumiseen. Sen jälkeen aloin jopa pitämään siitä, tai itseasiassa rakastuin siihen. Raamattu alkoi läpiluvun edetessä käymään entistä rakkaammaksi, sen kirjoitusasu on alkanut tuntumaan kodikkaalta ja tutulta! 🙂

Ahkeruus: Tästä neuvosta saa olla eri mieltä, mutta itse olen tämän neuvon saanut ja kokenut toimivaksi. Eli Pyhää Henkeä ei saa käyttää tekosyynä omalle laiskuudelle. Vaikka Henki synnyttää sanan nälkää, on myös jossain määrin itse osoitettava oma-aloitteisuutta Raamatun avaamisen suhteen, että Henki pääsee vaikuttamaan. Henki avaa ymmärtämään sanaa, mutta on ahkeruutta ja Jumalan sanan historiallisuuden arvostamista jonkin verran myös itse opiskella Raamatun taustoista tehtyä tutkimustyötä.

Aikamatka Raamattuun: Raamattu on ajaton kirja, se säilyy ajankohtaisena vuosituhannesta toiseen. Jeesus Kristus on sama eilen, tänään ja ikuisesti! Mutta koska Raamattu on ihmisten kirjoittama, on selvää, että se on myös aikakautensa tuotos. Kannattaa muistaa seuraava: Raamatun kuvailema totuus on yksi ja muuttumaton, mutta se, miten kuvailemme totuutta, voi vaihdella. Yksi tapa lukea Raamattua on koittaa kulkea henkilöiden rinnalla. Yrittää nähdä kertomukset aikalaisten silmin ja siten ymmärtää, miten asiat on tarkoitettu ymmärrettäviksi. Esimerkiksi Raamatusta löytyy vertauksia Jeesuksesta lampaiden paimenena tai Jumalasta savenvalajana. Nykypäivän Suomessa kyseiset ammatit ovat harvinaisia. Moni ei tiedä, mitä näihin töihin on käytännössä kuulunut. Taustoihin ja historialliseen viitekehykseen tutustuminen voi avata paljon kertomusten sanomaa. Paljonko denaari käytännössä oli? Millainen kaupunki oli Korintti? Millaisten kansojen keskellä Joosua eli? Itse olen hoksannut valtavasti uusia asioita, kun olen edes hiemankin lukenut kirjojen taustoja ennen niihin syventymistä. Lämpimät suositukset David Pawsonin Raamattu avautuu – ohjelmasarjalle (Tv7 ja Youtube). Meidän tulisi antaa arvostusta heille, jotka ovat tehneet elämäntyönsä Raamattua, sen historiaa ja vaikkapa arkeologiaa tutkien. Tutkia ahkerasti Raamattua hengellisen näkökulman lisäksi myös historiallisessa viitekehyksessä! 🙂

Ei näistä tapahtumista niin kauaa ole: Oma pappani on syntynyt 80 vuotta ennen minua. Näitä minun ja pappani ikäeroja kun kelataan noin 25kpl taaksepäin, ollaan jo Jeesuksen syntymän ajankohdilla. Kai meillä ihmisillä on jonkinlainen ajankulun hitauden harha, kun kahtatuhatta vuotta pidetään pienenä ikuisuutena. Lopulta sekin kuitenkin sisältää vain 25kpl minun ja papan ikäeron mittaista ajanjaksoa.

Omat ennakkoluulot: Ylläoleva Heprealaiskirjeen kohta on niin osuva. Loppujen lopuksi Raamattu on todella yksinkertainen kirja. Sen kirjoitusasu on pelkistetty, sen välittämä totuus on selkeä. Mutta melkeinpä vaikeinta Jumalan sanaa lukiessa on se, että se on todella elävää ja väkevää sanaa. ”Se iskee syvään ja viiltää halki sielun” ja niin se todella tekee! Tai ainakin, jos sen antaa vaikuttaa itseensä. Raamatun lukeminen nöyrtää. Sitä lukiessa on laitettava sivuun oma kaikkitietävyys. Ennen jokaista lukemiskertaa kannattaa heittää omat ennakkoluulot syrjään ja lukea sanaa sellaisena kuin se on, puhtaana. Antaa Jumalan olla sellainen kuin hän on, koittamatta muokata häntä jonkin oman muotin läpi. Ei saisi koittaa muuttaa sanaa, vaan antaa sanan muuttaa itseä. Ja mikä tärkeintä, Raamatun sanaan on luotettava ja uskottava. Kun Raamattua lukiessa uskoo lukemaansa, alkaa sana paljastamaan lukijasta itsestään monenlaisia asioita. Itse olen kohdannut lukiessa monenlaisia tunteita. Iloa ihmeellisestä Jumalasta, lohdutusta. Mutta se on myös rikkonut minut, kuin hauraan astian: näyttänyt syntisyyteni, paljastanut ennakkoluuloisen itsekeskeisyyteni ja ylpeyteni. Raamattua lukiessa vaikeinta ei usein olekaan itse sana, vaan pikemminkin oma ylpeys, joka tulee koittaa laittaa sivuun! 🙂

Eikö ole ihanaa, että meillä on jotain pysyvää tässä muuttuvassa maailmassamme? Kallio, joka kestää eikä horju, vaikka ihmiset Eevasta ja Aatamista alkaen Saatanan houkuttelemina ovat kyseenalaistaneet Jumalan sanan ja koittaneet sitä muuttaa ja väärinymmärtää.

Vaikeat kohdat: On totta, että Raamatussa on myös haastavampia kohtia. Niitä pitkiä rakennusohjeita sekä sukuluetteloita. Sotaa, väkivaltaa ja epäonnistumisia. Raamattu kertoo Jumalan pelastussuunnitelmasta, mutta se näyttää raadollisesti ihmisen syntisyydenkin. Ja koska Raamattu on myös historiallinen kirja, on selvää, että sieltä löytyy myös sotaa. Ihmisen historia on verinen, sitä ei voi yksikään historiallinen kirja kieltää tai se olisi valhetta! Vaikeissa kohdissa voit valita: tutustu viitekehykseen ja pysähdy tutkimaan asiaa tarkemmin tai jatka vain urhoollisesti eteenpäin luottaen, että lopulta hyvä voittaa. Itselle vaikeinta oli alku, Mooseksen kirjat ja Joosuan kirja. Mutta taustojen lukeminen avasi asioita. Kansat, jotka Jumala raivasi Israelin kansan tieltä, olivat julmia kansoja. Jumala hävitti ne niiden pahuuden tähden, niissä mm. uhrattiin lapsia, mitä Jumala piti äärimmäisen julmana ja surullisena asiana! Jumala on taivaallisen sotajoukon päällikkö, Herra Sebaot. Hän ei ole vaaleanpunainen joulupukki, joka vain katsoo vierestä, kun ihmiset tärvelevät synnillään kaiken kauniin. Toisaalta Jumalan armo ja rakkaus loistaa jokaisessa Vanhan Testamentinkin kirjassa kirkkaana kuin aurinko. Esimerkiksi Joonan kirja on hauska: Joona suuttuu Jumalalle, koska tämä on Joonan järkeilyn perusteella liiankin armollinen!

Etsi Kristusta: Vanhaa testamenttia lukiessa voi herätä mieleen kysymys, että mitä tämän kaiken oikein pitäisi merkitä minulle? Yksi tapa saada tähän valoa on etsiä sieltäkin Kristusta. Miten Kristus näkyy Vanhan testamentin kirjoissa? On jännä, kuinka selvästi lupaus vapahtajasta todella loistaa läpi Raamatun. Osassa kirjoista taas kuultaa läpi Kristuksen kokoinen aukko. Itseä oikein nauratti Esran ja Nehemian kirjojen jättämä mielikuva: kun kansa palaa pakkosiirtolaisuudesta ja juhlallisesti lupaa, ettei enää koskaan poikkea tieltä: ja sitten kuitenkin kohta kansa on taas lakia rikkomassa. Siinäpä sitten vanhat lainkuuliaiset miehet repivät partoja, kun huomaavat, ettei tästä taaskaan tule mitään! Jotain tähän tarvitaan: messiaan odotus alkoi. ”Jos olen löytänyt Raamatusta vähemmän kuin Kristuksen, olen jäänyt köyhäksi. Jos olen löytänyt Raamatusta enemmän kuin Kristuksen, olen tullut köyhääkin köyhemmäksi”, näin muotoilee asian Martti Luther.

Taiteellinen täydennys: Olen itse saanut paljon myös erilaisista Raamatun taiteellisista tulkinnoista, kuten elokuvista ja sarjakuvista. Ne ovat toki aina vain kuvaelmia, voivat sisältää ihmisten omia käsityksiä, siksi niitä pitääkin kohdella vain taiteellisina tulkintoina. Mutta kuten jo sanoin, olen näistäkin saanut paljon täydennystä. Joskus Raamattua lukiessa sitä tottumuksesta lukee jotkin kohdat nopeammin. Esimerkiksi tarina Laupiaasta samarialaisesta on niin tuttu, että se tulee joskus Raamattua lukiessa lukaistua niin nopeasti, ettei sitä huomaa sisäistää! Kun sitten luin sarjakuvaversiota samasta tarinasta, se jotenkin avautui ihan uudella tavalla, pysäytti. Samoin olen aivan ihastunut LUMO evankeliumeiden elokuvaversioihin. Niin kauniita! Ääni-, sekä elokuvaraamatuissa lukija lukee tekstiä eri tempolla kuin itse lukisi, eri kohdat korostuvat ja jäävät puhuttelemaan.

Lukuhaaste: Viime toukokuussa tein lopulta päätöksen, että nyt luen opuksen läpi, vaikka läpi harmaan kiven. Päätin, että mitä tahansa tulee vastaan, minähän luen tämän kirjasarjan nyt kokonaan, onhan tämä elämäni tärkein asia. Itseäni tällainen haaste kovasti motivoi, olen vähän tällainen luonne, että rakastan erilaisia pelejä ja haasteita. Toki jotakuta toista tällainen saattaisi vain ahdistaa! 🙂 Mutta jos yhtään tunnistat tässä itseäsi, haastan sinut mukaan matkalle Raamatun halki. Tämä kirja ei lukemalla kulu, ja tosiaan kun kerran muutkin kirjasarjat usein luetaan alusta loppuun, miksi en tätä edes yrittäisi niin lukea? Vaikkakaan kaanonissa kirjat eivät ihan kronologisessa järjestyksessä olekaan – se voi olla myös yksi tapa lukea kirjat, käydä ne läpi aikajärjestyksessä. Jokatapauksessa läpiluku urakka kannatti todellakin, se oli elämää mullistava matka. Aion lähteä varmasti aivan pian uudelle kierrokselle. Sen verran jäi vielä kysymyksiä auki, kun nyt on jonkinlainen hatara käsitys kokonaisuudesta kasassa 🙂